Ensin meni hermot
Kirjan ilmestymisen jälkeen ensimmäiset palautteet saivat sydämen hyppäämään kanin loikkia.
On surullista, että sanomalehdet enää harvoin julkaisevat kritiikkejä.
On kuitenkin lukijat, kirjabloggarit, vinkkaajat. Olen niin niin kiitollinen teille kaikille.
Te olette.
Anitta T.
”Et sinä vähällä lukijaa päästä.”
Instagramissa Kirvin | Kirjavia kirjoja ”kaksi himolukijaa vinkkaa kirjoja”
”Eläintensuojelu, tarhaaminen, Italia, Maajussille morsian, hippikommuunit ja menetys. Ihastuttava cocktail, joka antoi minulle hetkeksi jotain ihan muuta ajateltavaa. Tätä oli ilo lukea!”
Tuula R.
”Kirjasi on hieno, monessa suhteessa. Pitää otteessaan, naurattaakin – siinä on koomisia juttuja, samalla hurjan sattuvia oivalluksia.”
”Tässä teoksessa kulkee useita tasoja. Ihailen eheää tyyliäsi.”
”Overtonin ikkunasta vielä: se on hyvä veto.”
Seija P.
”Ensin meni hermot, kun ne ihmiset olivat ja toimivat niin” [ kiukkuinen emoiji ].
”Sitten alkoi tuntua tutulta, joku tuttu esim. minä oli toiminut juuri niin älyttömästi ja päättömästi”.
”Nyt olen siinä vaiheessa, että nautin Irjan kielestä, oivalluksista ja huumorista ja kaikesta muusta.”
Leena-Riitta S.
”Kirja on todella omaa luokkaansa tuotannossasi ja totta kai se on sallittua kirjoittajan uusiutumisen kannalta. Rohkea teko se on, haastaa lukijaa, mikä sekin on tietysti pelkästään hyvä asia.”
”En ollut aiemmin törmännyt Overtonin ikkunaan, mutta nytpä tiedän senkin liikuttelevan kommunikaatiota suuntaan ja toiseen.”
”Perheenä kirjan henkilöistä muodostuu kuva, joka on todenmukainen, epävarmuutensa ja huojuvuutensa käsittävä. Tätä aikaa rasittava inhimillinen täydellisyyden tavoittelu näkyy, mutta ei onneksi toteudu. Ollaan rehellisesti keskeneräisiä ja epäjohdonmukaisia, niin kuin oikeassakin elämässä. Koin, että kunkin nimetyn henkilön kohdalla liikutaan uskottavasti ihmisen mielen sisällä, siellä polveilevat ja risteävät lukemattomat elementit, läsnä on yhtä aikaa omat hajalliset ajatukset, sosiaalinen kuvio isäehdokkaineen ja ajassa mellastavat ideat ja oletukset. Eletään monella aikatasolla, menneessä, olevassa ja tulevassa.”
”Realismi ja nostalginen kaipuu sekoittuvat väliin surrealistiseksi näytelmäksi, mustaksi huumoriksi, toisinaan ihan verisen vinoiksi kohtauksiksi.”
”Koin teoksen aluksi haastavana, mutta lopulta se tuntuikin kovin helposti samaistuttavalta. Pikantti lisä ne kursiivilauseet, Italiavivahteet, herkulliset ohipuhumiset kuuluivat korvissa. Idylli sai kyytiä niin kuin joutikin.”
***
Heta Kanasen grafiikka Apilajänis seurasi kirjan valmistumista vapaana olentona. Minäkin olin vapaa, otin riemastuttavia loikkia, Sillä oli seurauksensa. Katso otsikko.
