irjoja

Kun romaani Tarhaelä(i)miä, joka ilmestyy heinäkuussa 2023, valmistui kustannustoimittajan luettavaksi kevättalvella, osallistuin Facebook-keskusteluun, johon tuli myös Juho Eerola.

Minun mielestäni maahanmuuttajien, myös pakolaisten, pitää olla tervetulleita ihmisiä rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa. Eerolalla on perussuomalaisen jyrkkä kanta: rajat kiinni kaikilta paitsi joiltakin erityisosaajilta kuten KTP:n pelaajalta, jolle ei tarvitse opettaa pelin sääntöjä.

Kirjoittajana ilahduin kuvaavasta vertauksesta, vaikka se on kovin aukkoinen.

Kirjoitin mielipidejutun Kymen Sanomiin (15.2.2023)

Ulkomaalaisvahvistuksia on monenlaisia

Eräässä Facebookin ryhmässä puhe kääntyi maahaanmuuttoon. En siteeraa vuoropuhelua, mutta avaan kirjoitukseni lähtökohdan keskustelukumppanin aseman ja asian ajankohtaisuuden vuoksi.

Juho Eerolan mukaan Suomeen ei pitäisi ottaa ihmisiä joita täytyy kouluttaa yhteiskunnan tuella. Hän käytti esimerkkinä hyväksyttävästä maahanmuuttajasta KTP:n ulkomaalaisvahvistusta, joka osata pelata jo tullessaan.

”Kotouttamisessa on luovuttava monikulttuurisista käytänteistä ja siirryttävä edellyttämään maahanmuuttajalta kielemme ja kulttuurimme omaksumista”, sanotaan Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa (2023) ohjelmassa.

Olin lähistöllä olevassa hoivakodissa tapaamassa ystävää. Minua tervehdittiin slaavilaisin korostuksin, päiväkahveja kattoi aasialaistaustainen hoitaja. Kun katsoin ulos ikkunasta, tummaihoinen nuori mies ulkoilutti vanhusta. 

En tunne edellä mainittuja työhönsä motivoituneen oloisesti suhtautuneita ihmisiä, enkä heidän taustojaan, joten seuraavaa vain esimerkinomaisesti: Yksi tuli humanitaarisen maahanmuuton kautta, toinen pakolaisena, kolmas työperäisenä tai siirtolaisena. Joku heistä on toisen polven Suomen kansalainen, toinen odottaa perheenyhdistämistä, kolmas kangertelee suomen  kielen kanssa, opiskelee ja omaksuu koko ajan suomalaisuutta, ja pian hänen vielä vähäiseen kielitaitoonsa on tarttunut kotoinen ”miä”.

Heistä yksikään, eivätkä heidän syntyperäiset työtoverinsa, ole päässeet arvokkaaseen työhönsä ilman kasvatusta, koulutusta, kotouttamista – eikä muuten KTP:n pelaajaakaan heitetä kentälle ilman perehdyttämistä, ja ainakin televisiossa valmentaja huutaa ohjeita englanniksi.

Suomalainen  yhteiskunta on panostanut myös esimerkki-ihmisieni kasvatukseen ja koulutukseen. Nyt he maksavat takaisin hoivaavilla käsillään, työllään. Perussuomalaisen ajattelun  mukaan  arvokkaat ulkomaalaistaustaiset lukuisissa ammateissa ja työtehtävissä kai pitäisi palauttaa lähtömaihinsa (liian pieni palkka), eikä uusia pelaajia eikä juniorivalmennusta sallittaisi lainkaan.

Punainen  kortti moiselle maahanmuutto-ohjelmalle, vaihtopenkille – ja suihkun kautta kotiin miettimään tätä maailmaa ja sen monenlaisuutta.

Mutta miksi perustin  blogin 

irjoja, kirjoja -blogin perustamisen saavat omalletunnolleen Juho Eerola ja Kymen Sanomat.

Mielipiteen kirjoittaminen edellyttää tarpeen sanoa, oikaista vääryys, kysyä, epäillä – kertoa mielipide.

Minusta Juho Eerolan puolueen maapallossa on outoja sakaroita, eikä heidän pelipallonsa ole pyöreä.

Irjana pyrin kertomaan sen, minkä maailmankäsityksessäni tiedän, tässä tapauksessa – ihmisen.

Koska sanomalehti ei enää julkaissut Eerolan vastineelle (Kymen Sanomat 17.2.) kirjoittamaani vastinetta, kiukustuin ja sanoin kahdelle juuri silloin hoidossani olevalle kissalle, että johon on markkinat, perustan oman palstan jonne kirjoitan niin  monta ulkomaalaisvahvistusta kuin haluan!

Kotkassa ilmestyvä Kymen Sanomat on hyvin toimitettu sanomalehti, mutta se ei juuri piittaa paikkakunnan kulttuuririennoista. Johan on markkinat!

Blogini kirjanmerkkeihin kerään ilmiöitä, tapahtumia ja kirjoituksia, joiden haluan saavan huomiota. 

Seuraavassa päivityksessä juttu jotta sanomalehti ei julkaissut.