Kaksi kirjaa joissa myös ne ovat meitä
Avasin tyhjän tiedoston ja tallensin tuttavallisesti nimellä Elisa ja Jenni kirjoittaakseni kahdesta kirjasta: Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä (2022) ja Jenni Haukion muistelmista Sinun tähtesi täällä – Vuodet tasavallan presidentin puolisona (2023).
Kumpikin kirja ansaitsee huomion, kumpikin jättää lukijaan jäljen – samankaltaisenkin.
Luin Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä viime vuonna kirjoittaessani Tarhaelä(i)miä. Romaani kertoo ihmistä, jotka kenties hyvästä tahdostaan huolimatta eivät uskalla suoda yksilön arvoa muille kuin toisinaan itselleen, eivät edes perheensä jäsenille. Tarhaelä(i)nten moraali on häilyvää sorttia. Totta puhuen myös heidät kirjoittanut arastelee: voiko sanoa tyttärensä perheen rakasta labradoria Lucya häneksi. On se noloa, että vanha nainen, joka toisinaan kuvittelee jotakin elämässään oppineensa, kyseenalaistaa kielioppisääntöihin vedoten maailman luonnollisimman asian: ihmiset ovat eläimiä. Voitaisiinko jo palata vanhan kirjasuomen tapaan sanoa kaikkia elollisia yhdellä ja samalla pronominilla: hän?
Filosofi Elisa Aaltola kasvoi pienessä kylässä Petäjävedellä eläinten parissa, ja on siitä asti puhunut eläinten puolesta, nykyisin eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina Turun yliopistossa. Asiantunteva, peloton, vastapuolta kuunteleva Aaltola pohtii esseissään myös ihmistä ja yhteiskuntaa: mitä tapahtuu jos eläimen näkökulma unohdetaan.
Kun ihminen puhuu eläinten oikeuksista, hänen argumenttinsa kohtaavat aina vastustusta. He joilla on vähiten keinoja pitää ääntä olemassaolostaan, heidän puolustajansa saavat äänekkäimmän ja vihamielisimmän vastustuksen.
”Ihmisillä on tapana haukkumalla mitätöidä niiden yksilöiden arvoa, joita he haluavat marginalisoida, alistaa tai tappaa. Natsit kutsuivat juutalaisia alentavin nimityksin, rasistit herjaavat uhrejaan, seksistit käyttävät naisista halventavaa sanastoa ja samaa sovelletaan usein toislajisiin.”
Aaltola ei katoa tutkimustulosten ja akateemisen tiedon maailmaan. Hän tutkii, hyödyntää tutkimuksellista tietoa, mutta puhuu persoonansa kautta. Esseitä eläimistä on kirjoitettu niin läheltä omaa kokemusta kuin osaan arvella. Minuun teki vaikutuksen yksityisen tunnekokemuksen ja tieteellisen näkemyksen yhtäaikaisuus.
***
Tohtori Jenni Haukio syntyi ja kävi koulunsa Porissa. Kodinperintönä kodin, uskonnon ja isänmaan arvot saaneen Haukion maailmakäsitys on ihailtavan humaani ja peloton. Noloissani myönnän: taisin yllättyä siitä kuinka kokonaisvaltaisesti Haukio on perehtynyt ja sitoutunut puhumaan (myös) luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja muunlajisten puolesta.
Luen Sinun tähtesi täällä – Vuodet tasavallan presidentin puolisona – muistelmia kun Haukio puolen vuoden kuluttua on vapaa roolistaan, johon hän on paneutunut sydämellään, tiedoillaan ja taidoillaan. En ole tullut ajatelleeksi, että presidentti-instituutiossa presidentin puolisolla ei ole virallista asemaa, ja muodollinen asema on määrittelemätön. Tämä seikka ei tietenkään vapauta protokollasta. Mutta vapauttaa presidentin puolison vuorollaan tekemään vapaaehtoistyötä Suomen hyväksi omista lähtökohdista.
Olen seurannut Jenni Haukion elämää, lukenut haastatteluja ja katsonut linnan juhlia, silläkin silmällä että miten siellä tänä vuonna pukeudutaan. Mielenkiintoni taustalla on anekdootteja Turun seudun kirjallisuuspiireistä, joissa Jenni Haukio vaikutti opiskeluaikoinaan. Nuori runoilija oli tunnettu ja arvostettu, jo silloin.
Julkisuussuhteessaan tarkka Haukio ei avaa ovia yksityispuolen tiloihin. Lukijalle riittää kurkistuksia ja avauksia vuosista isänmaallisessa luottamustehtävässä ilman tirkistelyjä. Vaikutuin siitä kuinka suurenmoisena suomalaisen kulttuurin, erityisesti kirjallisuuden lähettiläänä Haukio on työskennellyt kaksitoista vuotta.
Pidättyväisyydestään huolimatta Haukio kirjoittaa avoimen tunteikkaasti. Pelottomasti. Kirjan luku Kunnioita elämän ihmettä antaa viitteitä tulevasta. Presidentin puolison rajoittuneesta liikkumavarasta huolimatta Haukio on osallistunut keskusteluun toisten lajien asemasta ja kohtelusta. Lukija vakuuttuu että näin myös tulevaisuudessa, kunhan Mäntyniemen muuttolaatikot on siirretty kotiosoitteeseen.
”Itse en usko sellaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kestävyyteen, joka ei kykene mukauttamaan lainsäädäntöään kansalaisyhteiskunnan eettisten normistojen muutokseen, enkä myöskään sellaisten toimialojen menestymiseen, jotka eivät tuohon muutokseen reagoi.”