Satu Henttonen: Tauluja ja taulunkehyksiä – kirjoittaja kaipaa kehystäjää

Minulla on kohtalaisen runsaasti tauluja. Olen saanut muuton jälkeen ripustettua ne paria lukuun ottamatta. Mietin paljon kehyksiä. Kotkansaarelta lopetti kehystysliike, mistä nyt saa kehystyspalvelua?

Millainen olisi hyvä kehys? Entisaikaan kehykset olivat kovasti kruusattuja ja kullattuja. Kun halusin kehystyttää lasteni esikoulussa öljyväreillä maalaamat suojelusenkelit, joissa oli kultaväriä, kehystäjä ehdotti, että laitetaan kullanväriset kehykset, joista tulikin sopivat. Yksinkertaiset kultaiset kehykset ja värilliset paspatuurit kumpaankin. Enkelitaulut ovat sänkyseinälläni suojelemassa minua. Markus Lepon Vaivaisukko oli joissakin asunnoissa kolmantena, mutta nyt se on muualla. 

Kävin Ateneumissa Edelfelt-näyttelyssä ja katselin maalausten lisäksi kehyksiä. Suosikeikseni nousi kaksi maalausta kehyksineen. Pariisilaisravintolaa kuvaavassa taulussa on vankat kullanväriset kehykset, jotka näyttävät raakalaudalta. Ne miellyttävät minua kovasti. Selkeät ja yksinkertaiset ja silti juhlalliset. Toinen mielestäni hyvä kehys on Pariisitar-teoksessa. Yksinkertainen lauta ympäröi teosta, mutta lähellä kangasta on kohokaiverrus, joka sekin on yksinkertainen. Kaiverrus on runsaan kullanvärinen, mutta tähän maalaukseen erityisen sopiva. 

Useissa tauluissani on kapeat hopeanväriset kehykset. Joissakin pienissä teoksissa on tummat kehykset. Sitten on tauluja, joissa kangas on käännetty pokan yli, eli ei ole kehystä lainkaan. Kangas on maalattu koko alaltaan. Parissa perintötauluissa on kehyksiä vanhoilta ajoilta. Toinen on Diego Riveran Kukkienpoimijoiden kopio, jonka on maalannut kiertävä taiteilija R. Eklund 1958. Ja toinen on Eklundin oma maalaus, ranta-aittaa kuvaava luontotaulu. Taulun koverat, leveät kehykset kaipaisivat puhdistusta ja ehostusta.

Mutta ei ole kehystysliikettä Kotkan saarella.