Vieraskynä: Ihmissuhdedekkari Kissa kuumalla katolla
Vanha kunnon puhenäytelmä näyttää voimansa Kotkan Kaupunginteatterissa. Tässä näkyy, että
parhaat näytelmät elävät ja pysyvät tuoreina läpi vuosikymmenten -ja tietysti vuosisatojenkin.
Katsoja on ratkomassa monenlaisia salaisuuksia, nappaamassa johtolankoja ihmisten puheista ja käytöksestä, ikään kuin salapoliisina juonen kehittyessä ja ihmisten muuttuessa.
Kissa kuumalla katolla nähtiin suuren suosion saaneena elokuvana vuonna 1958. Sitä tähdittivät
Paul Newman ja Elisabeth Taylor, ja se perustui amerikkalaisen Tennessee Williamsin
samannimiseen näytelmään.
Ja edelleen tämä näytelmä toimii!
Perheen ja suvun salaisuuksista ja ristiriidoista on tehty loputtomasti näytelmiä, mutta tämä on
yksi terävimmistä ja kiinnostavimmista analyyseistä. Varsin kiinnostavaa mielestäni on, että
etenkin kaksi näytelmän naisista muuttaa vaikeassa tilanteessa käytöstään ja näyttää uuden
puolen ja voiman itsestään.
Brick Pollitt (Juho Markkanen) on masentunut ja juo, etsii parempaa oloa alkoholista. Jalkakin on
kipsissä ja kun vaimo Maggie (Emma Castren) haluaa keskustella avioliitosta ja täyttymättömistä
toiveistaan, kuten lapsen saamisesta, mies vain vetäytyy kuoreensa. Pollitin perhe on varakas, ja isän, Big Daddyn (Antti Leskinen) 65-vuotisjuhlia varjostaa hänen
vakava sairautensa.
Kuten niin usein, kun perhe aikuisine lapsineen ja lapsenlapsineen kokoontuu viettämään juhlaa, vanhat ja uudet kipupisteet ärtyvät. Maggie kärsii lapsettomuudestaan. Kateus ja ärsytys nousevat esiin, kun Brickin veli Gooper (Mikkomarkus Ahtiainen), hänen vaimonsa Mae (Miia Maaranen) lapsilaumansa kanssa tulevat paikalle. Maggie ja hänen miehensä saavat kuulla epämiellyttäviä olettamuksia lapsettomuuden syistä, ja Brick kärvistelee yhä kuumenevissa syytöksissä ja itsesyytöksissä.
Yhä useammin ja aina uusilla tavoilla tulee esille Skipperin nimi. Kun Big Daddyn elonpäivät ovat vähissä, Gooper Pollit ja Mae-vaimo yrittävät junailla itselleen rahaa. Maggie sen sijaan haluaa antaa hänelle aivan erityisen lahjan. Siinä vaiheessa, kun kaikki tuntuu olevan lopullisesti solmussa, Big Mama (Anne Niilola) ja Maggie ottavat ohjat käsiinsä. Tässä on se toivon merkki, samoin kuin näytelmän lopussa.
Kissa kuumalla katolla on jännittävä näytelmä, joka luotaa ihmisen mielen syvyyksiin. Mielenkiinto pitää loppuun asti, ja katsoja pääsee ikään kuin rakentamaan omaa palapeliään.
Näyttelijät jokaikinen ansaitsevat suuren kiitoksen. Tällainen esitys ei onnistuisi ilman, että kaikki
roolit viedään upeasti läpi. Silti erityiskiitoksen aivan upeasta roolista annan Juho Markkaselle.
Brick on kokonainen, elävä ihminen tuskineen ja toiveineen. Hän koskettaa ja jää mieleen
pysyvästi.
Viimeinen esitys on La 13.5.2023