Vieraskynä, Sanna Lönnfors: Seikkailija, monitaituri ja Pyhtään papin poika Bertel Mårtenson
Kun kirjani Pyhtää sisällissodassa ilmestyi kesällä 2020, minua jäi mietityttämään muuan kirjaa kirjoittaessa vastaan tullut tarina: mikä oli miehiään Bertel Mårtenson, Pyhtään kirkkoherran poika, joka lähti 1915 Saksaan jääkärikoulutukseen, sai siellä ainoana suomalaisjääkärinä lentäjäkoulutuksen, hankki ansiokkaasti lentokoneita Suomen vasta perustetuille ilmavoimille, siirtyi 1920-luvun lopulla ilmavoimista liikemieheksi, muutti 1930-luvun alussa pois Suomesta – ja kuoli vuonna 1945 keskitysleirillä?
Kirjoitin välissä kirjan Israelin auringon palasia (Reuna, 2021), mutta Bertel ei jättänyt minua rauhaan. Niinpä päätin lopulta selvittää, kuka hän oikein oli ja mitä hänelle tapahtui.
Pienellä selvittelyllä löysin Tukholmasta Bertelin pojanpojan. Hän ilahtui yhteydenotosta ja sanoi olleensa aina sitä mieltä, että isoisän elämästä saisi hyvän kirjan tai elokuvan. Jostakin syystä kukaan Bertelistä aiemmin kirjoittanut ei ollut ollut häneen yhteyksissä. Niinpä kutsuin itseni kylään, ja kun hänen luonaan näin vanhan puisen matkalaukun – ehkä Bertelin oman – täynnä Bertelin vanhoja papereita, totesin, että olen tainnut kuolla ja päästä tietokirjailijan taivaaseen.
Bertelin kanssa kävi kuten aiemmissakin projekteissa: aluksi toivoin, että hänestä löytyisi edes jotain uutta tietoa, jotta kirjasta ei tulisi pelkkä vihkonen. Ja lopuksi totesin, että yli 400-sivuiseksi venyneestä kirjasta olisi helposti saanut vieläkin paksumman, mutta johonkinhan se täytyi lopettaa. Sain kuitenkin kaipaamiani vastauksia: tähän saakka enimmäkseen negatiivisin termein kuvaillusta Bertelistä kuoriutuikin rohkea oman tiensä kulkija, monitaituri, joka toimi niin lento-opettajana, ilmailuasiamiehenä, automyyjänä, turkistarhaajana kuin diplomaattikuriirinakin, ja asui Suomessa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Sveitsissä. Bertel eli vain 51-vuotiaaksi, mutta ehti siinä ajassa enemmän kuin moni meistä paljon pidemmässä ajassa. Jospa hän ärsyttikin muita nimenomaan sillä, että osasi hyödyntää monipuolisia taitojaan ja uskalsi elää kuten itse halusi?
Ja olipa Bertelin tuttavapiirikin melkoinen. Bertelin (mahdollisista) tutuista kirjan sivuilla vilahtelevat niin Toast Skagenin keksinyt ruotsalaiskokki kuin Saksan valtakunnanmarsalkka Herman Göringkin. Marsalkka Mannerheim puolestaan oli jopa eräänlainen perhetuttu, sillä Bertelin isä – sittemmin Pyhtään kirkkoherra ja rovasti – oli nuorena ollut Mannerheimin poikien kotiopettajana Louhisaaren kartanossa. Mutta vaikka Bertelillä oli korkean profiilin tuttavia ja sinne tänne polveileva työura, ennen kaikkea hän oli aviomies ja isä.
Yksi Bertelin kohtalon avaintiedoista tuli ilmi sattumalta
Vaikka suuri osa kirjan taustatutkimuksesta tapahtui tietysti arkistoissa, kävin pariin otteeseen Pohjois-Saksan Hohenlockstedtissa, jossa jääkärit aikanaan koulutettiin. Kylää ei enää ehkä arvaisi entiseksi sotilaskoulutusleiriksi, mutta onnistuin livahtamaan historian havinaan entiseen jääkärikasarmiin, jonka yläkerrosten kuluneet lattialankut saattoivat hyvinkin olla samat, joilla Bertelkin aikanaan asteli.
Kävin myös Buchenwaldin ja Mittelbau-Doran keskitysleireillä, joilla Bertel vietti elämänsä viimeiset puolitoista vuotta. Buchenwaldista lienevät kuulleet kaikki ylipäänsä keskitysleireistä kuulleet. Vähemmän tunnetussa Mittelbau-Dorassa tutustuin Kohnstein-vuoreen rakennettuihin tunneleihin, joissa vangit, myös Bertel, rakensivat Saksalle V2-ohjuksia – joita sittemmin ammuttiin monen vangin kotimaahan – ja rämmin ryteikössä nykyisen museoidun keskitysleirialueen ulkopuolella etsimässä Bertelin entisen asuinparakin kivijalkaa.
Kivijalkaa ei löytynyt, mutta hukkareissua retkestä ei tullut. Yksi Bertelin kohtalon avaintiedoista tuli ilmi sattumalta, kun kerroin projektistani Mittelbau-Doran keskitysleirin museokeskuksen työntekijälle. Hän mietti hetken ja sanoi sitten, että hänellä on kotona muuan saksalainen kirja, jossa taidetaan kertoa Bertelistä. Päästyään illalla töistä kotiin hän lähetti skannatut sivut sähköpostiini. Hänen mainitsemansa kirjan aikalaiskertomus oli peräisin pienestä saksalaisesta paikallisarkistosta, enkä olisi ikipäivänä itse löytänyt tai edes tajunnut etsiä sitä. Tarinan opetus: kun teet historiantutkimusta, tai sukututkimusta, tai oikeastaan mitä tahansa tutkimusta, kerro siitä kaikille mahdollisille ihmisille. Joku saattaa tietää jotain, ja apua voi tulla yllättäviltäkin tahoilta.
Vietin Bertelin kanssa yli kaksi vuotta niin tiiviisti, että uskon tuntevani hänet paremmin kuin mitä tunnen monia elämässäni olevia eläviä ihmisiä. On toki hienoa, että kirja on valmis ja Bertelin elämäntarina on nyt kansien välissä, mutta toisaalta olo on hieman haikea. Berteliä tulee ikävä. Voi jopa olla, etten kirjoita enää enempää elämäkertoja. Toista yhtä uskomatonta ihmistä kun ei kuitenkaan tule vastaan.
Bertel Mårtenson – väärinymmärretty sankari? -kirjan virallinen julkistamistilaisuus on Vantaan Ilmailumuseolla torstaina 5.10. klo 18; tuona päivänä tulee kuluneeksi 130 vuotta Bertelin syntymästä. Kotiseudun väelle esittelen kirjaa lauantaina 7.10. Pyhtään Aeronautica Arenalla klo 15. Kumpaankin tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa!
