Vieraskynä, Satu Henttonen: Kirjoituksen kultainen leikkaus eli hipaistu tavoite

Kirjoittajan toive ja tavoite: saada muoto ajatuksille ja tarinalle

”Kerran Pusa oli sanonut, että kaikki taide oli jonkin puuttumista, katoamista ja menetetyn
tasapainon etsimistä; sen ainaista tajuamista, että jokin jäi saavuttamatta ja matkan
päähän, vaikka kuinka yritti; että elämä oli syntymästä lähtien irtautumista ja tuo
irtautuminen tarkoitti luopumista.” – Joel Haahtela, Mistä maailmat alkavat. 2017.

Pusa oli jatkanut, että silti oli hetkiä, jolloin tunsi saavuttavansa tai ainakin hipaisevansa
sitä mitä tavoitteli. Se hetki riitti antamaan toivoa.

Mistä maailmat alkavat käsittelee taidetta. Romaani on nuoren taiteilijan kehityskertomus
kypsäksi taiteilijaksi. Kirjallisuushan on taidetta, ja kirjoittaja yrittää saada ajatuksensa
siihen muotoon, että lukija tavoittaisi saman ajatuksen, tunteen tai samanlaisen
katharsiksen, kuin mitä kirjoittaja on tavoitellut. Jotkut onnistuvat paremmin, jotkut
heikommin.

Hipaistut hetket antavat minullekin toivoa: ehkä saavutan joskus sen muodon tarinalleni,
joka on se täyttymys, jota tavoittelen. Haluan kirjoittaa suuren lauseen, joka antaa
lukijalleen tunteen, että ymmärtää mitä olen kirjoittanut ja sanoo: ” Ah, miten hienosti
sanottu. Noin minäkin sen ajattelen, koen, olen tuntenut.” Haluan lukijan samaistuvan
kirjoittamaani, saavan siitä lohtua ja toivoa, kuten minä olen saanut kirjoittaessani.

Tavoitellessani sitä mikä on matkan päässä teen matkaa, mutta tavoittelen silti
irtautumista, vapautumista. Irtautuminen tarkoittaa mielestäni avautumista. Täytyy saada
itsensä auki, että pystyy kirjoittamaan tunteensa, ajatuksensa vapaasti. Kirjoittaminen
vapauttaa ahdistuksesta, menneisyydestä, on matka tulevaisuuteen.

Mitä minulta puuttuu? Olenko lahjaton, enkö osaa. Eikö minulla ole taitoa kirjoittaa. Jos
Pusa (todellinen Unto Pusa tai kirjailija Joel Haahtela) on hakenut tasapainoa
tekemiseensä, minusta tuntuu, että pikemminkin tasapaino pitää menettää. Pitää
kompastua ja kaatua, että saa itsensä auki. Saada niin suuri into ja tarve ilmaista itseään,
että keikkuu kuin nuoralla ja yrittää pysyä pystyssä, hakea tukipuita, joitten avulla edetä.

Onko taide tasapainoista? Ainakin taiteilijat näyttävät usein olevan hyvinkin
tasapainottomia.

Kultainen leikkaus on kuin avohaava kirjallisuudessa. Se on syöveri, johon kirjoittaja ja
lukija putoavat suurteen sanojen, tunteiden kuohussa. Ehkä sitten, kun istuu kaivon
pohjalla ja näkee, että vettä on vähän ja selviää sieltä, tulee se tasapaino, joka siirtyy
kirjoitukseen, teokseen. Siihen mestarilliseen suoritukseen, joka palkitaan hyväksynnällä ja
mainesanoilla. Kirjoittajan sanotaan tavoittaneen jotakin, joka on uutta, ennen
sanomatonta tai sanottu muodossa, joka antaa tyydytyksen.