Selviytymisen jalanjälkiä: ahdinkoa ja inspiraatiota

Kikka Seppä: Ei mitään pikku naisia. LIKE. 2021.

Lama, taantuma on kurittanut Suomea 1930- luvun pörssiromahdusten jälkeen 70-luvulla ja  90-luvulla. 2007–2009  oltiin taas maailmanlaajuisessa laskusuhdanteessa. Kansantalouden syvät kuopat vaikuttavat pitkäaikaisesti ihmisten kohtaloihin.

On tarinoita, joita suhdanteista riippumatta voi selittää erittäin huonolla onnella. Ei mitään pikku naisia, kotkalaislähtöisen Kikka Sepän (s. 1967) pari vuotta sitten ilmestyneen kirjan aihe on varsin ajankohtainen, nyt kun eräillä tahoilla ollaan sitä mieltä että työttömyys ja syrjäytyminen ovat laiskan valintoja.

Kikka Seppä putoaa tyhjän päälle. Hän ei lannistu, vaan etsii ulospääsyä ahdingosta, uskoo selviytymiseen, epäonnistuu kerta toisensa jälkeen, tekee hätäpäissään huonoja valintoja, pyrkii säilyttämään ihmisarvonsa ylimielisten yritysneuvojien ja sosiaalivirkailijoiden kanssa asioidessaan.

Henkisessä ja taloudellisessa ahdingossa kamppailevaa lohduttavat luonto, eläimet ja silloin tällöin joku ihminen. Ja kirjoittaminen. Kun rinnalle kulkijoiksi tulee joukko naisia, joiden nimi on jäänyt osittain historiankirjoitusten marginaaleihin, kirjoittaja löytää teokselle tematiikan ja muodon.

Oivallus antaa inspiraation ja syntyy kirja, jonka uutuusarvo on juuri nyt vähintään yhtä merkittävä kuin pari vuotta sitten.

Voin kuvitella, että Ei mitään pikku naisia on kirjoitettu tuskan kautta, mutta Kikka Sepän itseironisen säälimätön, silti kepeähkö tyyli tarjoaa samaistuttavan lukukokemuksen. Kirjan nimi viittaa  Louisa May Alcottin klassikkoromaaniin Pikku naisia. Ajat ovat muuttuneet, mutta yhäkö nainen on sukupuolisten rakenteiden puristuksessa? 

”Tunnen, kuinka irtaudun tuolista. Maailmasta. Olen lukenut nuorison syrjäytymisestä ja vanhusten syrjäytymistä, mutta mistään en ole lukenut keski-ikäisten naisten syrjäytymisestä. Eivät he syrjäydy, mutta minulle tapahtuu niin juuri nyt.”

Esiäitimme, pikku naiset, eivät ainoastaan selviytyneet, vaan muuttivat maailmaa. suuresti. Kikka Seppä olisi voinut ottaa rajumpiakin kierroksia ihannenaistensa seurassa.

1950-luvun tyylisessä kuvassa itsenäisen naisen symboleita: käsivarret paljastava vaate, savuke, kirja. KUVA:LIKE