Viisautta, huumoria, ryppyjä – eläköön ikä!
Varpu Tavi (toim): Viisaus on vanhoissa naisissa. Into Kustannus, 2023
Suomessa on pitkälti toista miljoonaa yli 50-vuotiasta naista. Me kaikki olemme erilaisia ja samanlaisia. Puhun tuttavallisesti meistä koska ikäni puolesta kuulun joukkoon.
Varpu Tavin toimittamassa Viisaus on vanhoissa naisissa kolmetoista suomalaista naista kertoo mitä ikä tuo tulleessaan. Jokaisen kertomuksen kohdalla lukija huomaa mikä valtava määrä viisautta, osaamista, kokemusta, hiljaista tietoa vuosien aikana karttuu ihmiseen. Tämän kirjan tarinoiden naiset pitävät pintansa, he eivät anna määritellä itseään ulkopuolelta eivätkö suostu ikäsyrjinnän uhreiksi.
”– minkä takia Pohjanmaalla viisaus on aina vanhoissa naisissa, viisaus ja hyvyys –” kysytään Antti Tuurin romaanissa Pohjanmaa. Naiset kaikkialla maailmassa osaavat vastata omasta puolestaan, jos heiltä kysytään. Jos heitä kuunnellaan.
Alla olevat nostot toivottavasti innostavat lukemaan lisää.
Aira Samulin ei arastele puhua kokemastaan väkivallasta: ”Ajattelen, että sota on kuin luonnonmullistus, siihen ihmiset vedetään mukaan. Mutta se, että joku ehdoin tahdoin pahoinpitelee toista, on jotain käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta.”
Edelleen kymmentuntisia työpäiviä tekevä kirjailija Anneli Kanto sai osakseen ikäsyrjintää jo nelikymppisenä. Siksi feminismi oli silmät avaava kokemus. ”Ensimmäisen kerran tajusin, ettei tämä ole vain minun henkilökohtainen ongelmani, vaan rakenteellinen kysymys. Muut naiset kokevat samaa. Kyse ei ollutkaan siitä, ettenkö minä olisi pätevä tai osaava.”
Jos Anneli Kanto olisi alistunut ikäsyrjintään, jäisimme vaille monta elämystä.
Kun luen Kaarina Jokisen dynaamisen kertomuksen, ymmärrän miksi hän erosi puolueesta ja jätti politiikan vaikka kansanedustajuus olisi voinut olla yksi menestymisen ulottuvuus. ”En kuitenkaan olisi kestänyt sitä kulisseissa tapahtuvaa politikointia—”.
Fatima Witick, kuusikymppinen baletinopettaja ei ”vedä tunteja”, vaan oikeasti opettaa ja ohjaa oppilastaan jumpassa, joogassa, pilateksessa. ”Nuorempana pidin jumppatunteja naisille eräässä yrityksessä. Siellä oli vanhempia naisia osallistujina, ja sain huomata, etteivät pelkästään miehet vaan myös vanhemmat naiset eivät usko nuorta naista.”
Joskus se ei olekaan viisaus vanhoissa naisissa.
”Vanhojen naisten roolit ovat kiinnostavia silloin, kun ne ovat muutakin kuin vain miesroolien määrittäjiä –”. Näyttelijä Riitta Havukainen on lasikattojen särkijä. Hän tekee töitä omilla kasvoillaan minkä pitäisi olla luonnollista. Mutta: ”Yhdeltäkään miesnäyttelijältä, jolla roolissa on suhde parikymmentä vuotta nuorempaan naiseen, ei koskaan kysyttäisi, miten hän uskaltaa näyttäytyä meikittä ja antaa kasvot ikäiselleen miehelle.”
”Kuvittelin aina, että palkkaus saadaan kuntoon ennen eläkkeelle jäämistäni, mutta ei se siltä näytä”, sanoo koko työuransa perushoitajana töitä tehnyt ay-aktiivi Arja Puskala.
Minua surettaa kun arvelen, että Arja Puskalan viisaat havainnot hoitoalan epäkohdista eivät tavoita päättäjiä joilla olisi valtaa muuttaa asioita.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Pauliina Aarva on tehnyt pitkän työuran tutkijana ja asiantuntijatehtävissä mm. sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. ”Omien kriisikokemusteni kautta aloin nähdä selvemmin. Ahdistustani ja suruani pyrittiin hoitamaan pois yksinomaan lääkityksellä, vaikka tarvitsin kuuntelijaa, keskustelijaa ja kosketusta. Niinpä jouduin tarkistamaan näkemyksiäni. Valitsin lääkkeettömän tien, ja löysin täydentävältä puolelta kaipaamaani tukea ja kannustavaa läsnäoloa.”
Eläkkeellä olevat työkaverukset vanhustenhoidon parista: Raila Flemming, Merja Lähdemaa, Leila Soikkeli ja seitsemän muuta kollegaa tapaavat kerran kuukaudessa päiväkahvilla kahvilassa. ”Olen tullut siihen tulokseen, että omaishoito ei ole ollenkaan hyvä ratkaisu. Olen vapaaehtoistyössäni nähnyt niin paljon loppuun palaneita omaishoitajia, että pahaa tekee. Aina sanotaan, että saahan siitä korvauksen. Se korvaus on niin pieni, että sillä voi pyyhkiä… Se ei mitenkään korvaa sitä että on ympäri vuorokauden hoitovastuussa.”
Hoi päättäjät. Kahvila jossa kokemus keskustelee, sijaitsee Halikossa. Käykää tapaamassa.
”Nykyisin jo tiedän, että jos keuhkoni alkavat vähänkään oireilla, minun pitää kiinnittää huomio jaksamiseeni.” Tietokirjailija Raija Kivimetsän sairaudet ja menetykset ovat opettaneet selviytyjäksi ja hyvän tiedon sanansaattajaksi. ”Olen miettinyt omaa perustehtävääni täällä maailmassa. Syvimmiltään se on sitä, että haluaisin havahduttaa ihmisiä ymmärtämään, mitkä ovat oikeasti tärkeimmät arvot tässä elämässä.”
Varpu Tavi luonnehtii itseään toisin(päin)ajattelijaksi. Hän on tämän kirjan ansiokas toimittaja ja kirjan lopussa olevan woke-suomi-sanaston laatija. ”Huumori on aina ollut totalitarismille erityisen vaarallista. Se oli sitä stalinismin ja suomettumisen aikaan, ja se on sitä woke- ja muun kuplafundamentalismin aikana nykyisinkin.”
Feministi ja rauhanaktivisti Vappu Taipale puhuu teoillaan ja persoonallaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta jo reippaalta 1960-luvulta. ”Nyt jos koskaan on tärkeää pitää yllä kansalaisyhteiskuntaa ja aktiivisesti hoitaa yhteyksiä venäläisiin ja ukrainalaisiin ihmisiin yksilötasolla. Kaikkein pahinta on, että venäläiset ihmiset suljetaan täysin ulkopuolelle. Silloinhan diktaattori saa ihan rauhassa huseerata!”
Vanhuus on elämänkokemuksen antamaa mielen voimaa. Se on myös haurautta. ”Vanhenemisen huonoja puolia on se, että tähän elämänvaiheeseen kuuluvat menetykset”, kirjoittaa Anneli Kanto. Myös kirjan lukija kohtaa väistämättömän lukiessaan tätä viisasta kirjaa. Mutta sitä ennen Eeva Kilven sanoin: ”Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.”
Kuvassa kohtaavat viisas kirja, nuori Elina Pohjanpää ja vanha jakkara.