Minäkin rakastan paljastuksia

En tykkää tavasta, jolla julkisuuden henkilöiden muistelmia ja elämäkertoja esitellään medioissa. Toimittajat pikakelaavat kirjan, jota on ehkä kirjoitettu monta vuotta, ja nostavat otsikoihin tietyt kohdat, sellaiset joiden arvaavat saavan lukijan klikkaussormen erektioon.

Joskus sitä vaan toivoo, että sitaattioikeus olisi rajatumpi.

Kun Katri-Helena Kalaojan elämäkerta ilmestyi, media ja some täyttyivät toisiaan varioivista otsikoista. Kirjallisuusmies sai taas kerran kuulla kunniansa, Katri-Helena sai sääliä ja myötätuntoa. Somessa riekkuvat parvet löysivät moitittavaa myös Katri-Helenasta. Reaktiot saattoivat liittyä juorun langastaan juuri ilmestyneeseen kirjaan, tai sitten ei.

Arvostettu laulaja ja arvostettu kirjailija olisivat ansainneet kirjalleen fiksumman vastaanoton.

Kuudenkymmenen vuoden artistielämän ja muun elämän paljastuksissa ei ole mitään moitittavaa. Olisi vaan mielekästä lukea niitä kirjasta eikä lööpeistä.

Elämäkerran kirjoittaneen Elina Hirvosen sensitiivinen kirjailijalaatu antaa luvan uskoa, että Katri-Helana: Laulaja on ansiokkaasti kirjoitettu elämäkerta. Hirvosella on laaja tuotanto romaani- ja lastenkirjallisuutta, dokumenttiohjauksia ja yhteiskunnallisia puheenvuoroja.

Elina Hirvonen on kirjoittanut yhdessä Ujuni Ahmedin kanssa kirjan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin (WSOY, 2022). Teos kertoo siitä millaista on ollut kasvaa naiseksi Suomessa, kun on muuttanut tänne Mogadishusta 3-vuotiaana.

Millaista on kasvaa Katri-Helenaksi, kun on muuttanut Tohmajärveltä Helsinkiin 1960-luvun alussa, olisiko tiedottavalla medialla ollut muutakin nostoa kuin Danny ja Panu?