Mitä jos manner murtuu?

Suomen väistyvä hallitus näyttäytyy hyvin edistyksellisenä – vähän kauempana. Kun italialaiset puhuvat Marinin hallituksen toimista, he eivät tarkoita että naisia, biletystä ja nahkatakki, vaan vaikeissa tilanteissa sivistyneesti tehtyä politiikkaa.

 Vaikka eivät hyväksyisi Italian nykyhallituksen harrastamaa ihmisryhmiä syrjivää politiikkaa, sikäläiset ovat huolissaan meren yli tulevista siirtolaisvirroista. He ovat peloissaan. Euroopan unionissa ongelma on jätetty monista lupauksista huolimatta pääasiallisesti Välimeren pohjoisen rannan valtioille.

Yhä useammin myös Italia ja Espanja kääntävät selkänsä hädälle ja hukkuville venekunnille. Yle Areenan uutispodcast (16.5.) Välimereen hukkuu taas paljon siirtolaisia, kertoo lisääntyvästä välinpitämättömyydestä.

Joka vuosi tuhannet siirtolaiset vaarantavat henkensä päästäkseen parempaan elämään. Eurooppa vaarantaa tulevaisuutensa ja hyvinvointinsa, jos se kuvittelee vain laittavansa ovensa takalukkoon tai jättävänsä ihmiset lähtövaltioiden ja Välimeren valtioiden pakolaisleireille.

Luku- ja päättelytaitoiset tietävät, että yhtä Eurooppaan tullutta siirtolaista kohti Afrikan mantereella vaeltaa ainakin yhdeksän mantereen sisäistä pakolaista. Hallitusneuvotteluissa, joissa käsitellään juuri nyt (2.6. aamupäivällä kun tätä kirjoitan ) kehitysyhteistyötä, kaikki eivät tiedä globaalista ongelmasta, joka on myös meidän ongelmamme. Ei, kyllä he tietävät, mutta kun kansallisen edun nimissä bensan hinta alas!

Mitä jos manner murtuu kuin aavikoitunut, kuivuudessa lohkeileva maaperä, eikä enää kestä vaeltajien painoa?

Jos tai kun Suomen tuleva sinimusta hallitus (?) ryhtyy yhteisen vastuun vapaamatkustajaksi sekä näivettää kehitysavun ja kehityshankkeet – päätös vaarantaisi minun hyvinvointini. En hyväksy sitä. Jos vietän  viimeiset aikani hoivakodissa, haluan että minua hoivaavat minkä hyvänsä väriset kädet, ja yksi lysti vaikka hoitaja puhuisi lampaanlatinaa.

Mielihyvin myös syntysuomalainen. Hänen kanssaan voisin muistella aikoja kun Suomesta meinattiin tehdä umpiperä.

Hyvin järjestetty työperäinen maahanmuutto, myös pakolalaisuus ja humanitäärinen maahanmuutto, on tärkeä osa  ulkopolitiikkaa ja työllisyyspolitiikka. Kaikki tulijat  ovat potentiaalisia veronmaksajia, se on nähty. Kirjoitin tästä blogissa Lisää ulkomaalaisvahvistuksia maahanmuuttoon.  

Maahanmuuttoon liittyvät pulmat ovat vielä marginaalissa, jos siinäkään, sen rinnalla mitä tapahtuu jos jätämme köyhät maat luonnonrikkauksineen (öljy, mineraalit)  Venäjän ja Kiinan ”avustettaviksi”.

Sen sijaan, että ohjaisimme avustuskohteitamme hyödyntämään heidän omia luonnonvarojaan, omien kansalaistensa hyväksi.