Tulkaa tänne, tulkaa kanoja katsomaan
Tarhaelä(i)mien ensimmäisen lauseen merkitsin muistiin jo koronaa edeltävä kesänä Sesto San Giovannissa Italiassa: ”Tulkaa tänne, tulkaa kanoja katsomaan.” Mamma Orabellan kutsu oli pitkään aloituslause. Se löysi lopullisen paikkansa vasta kun ateljeekriitikko oli ehdottanut muutoksia tekstin rakenteeseen.
Luottolukijat, vielä kun kaikki on hajallaan, heidän huomionsa on taikapölyä. Ennen kuin kukaan oli lukenut riviäkään, muutama lähipiirissä oli kuullut hullun idean, hahmottoman juonen ja loputonta puhetta siitä mistä muodostuisi kirjan ydin. Kiitos kun kuuntelitte Tiiu ja Jussi, kiitos Tarja ja Unski ja kirjoittajaystävät Virkkeessä kun kannustitte ja kehuskelitte hataraa hahmotelmaa.
Sanonta kirjoittamisen yksinäisyydestä ei ihan pidä paikkaansa. Etsiessään, löytäessään henkilöhahmoja, juonen, rakenteen, ja teeman kirkastuessa kirjailijan seurassa on hänen koko maailmansa päivin ja öin.
Kirja on ihmisen ajattelema ja ihmisten valmistama, käsin kosketeltava, monin tavoin järjelle, tunteille ja aisteille avautuva.
Kirjan valmistuessa mukaan tulee monta kirja-alan ammattilaista. Tarhaelä(i)mien parissa työskenteli kustantaja Olli ja kustannuspäätökset tekevä kustannustiimi, markkinointitiimi, taloudesta vastaavat, kaikkien kanssa kaikki sujui mutkattomasti.
”Kirjankannet ovat kirjan kasvot”, sanoo Ville Hänninen. Taittaja Paula antoi tekstilleni ulkonäön ja graafikko Nunnu piirsi ajatuksilleni kasvot.
Joku on sanonut, että valmistuvan kirjan tietyssä vaiheessa kirjailijan paras ja ainoa ystävä on kustannustoimittaja. Irja ja muut omituiset otukset ovat samaa mieltä ja kiittävät Reaa.
Jos etukansi on kasvot, takakansi on sitä mitä on pään sisässä. Takakanteen valitaan harkitusti kirjan teemaa tukevia tekstejä, sen avulla pyritään antamaan paras mahdollinen vaikutelma.
Kirjamyynti osana luovaa taloutta on merkittävää liiketoimintaa. Kustantajat pelaavat varman päälle sekä ottavat riskejä. Onneksi konsernien rinnalle on syntynyt pieniä ja keskisuuria kustantamoja ja kirjakauppoja. Me kaikki kirja-alalla ja lukijat tarvitsemme suuria ja vähän pienempiä toimijoita. Suomen kirjastolaitokset uudistuvat ajan hengessä, mutta hengittävät yhä ilmapiiriä joissa ne perustettiin: sivistystä, valistusta, lukemisen taitoa ja iloa. Näitä vaalimme ja puolustamme.
Tarhaelä(i)miä on pieni jyvänen suuressa myllyssä. Mutta se on.
Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Lukija kirjottaa uudelleen sen minkä kirjailija on kirjoittanut itsestään, itselleen. Lukijan kädessä, hänen kanssaan kirja elää, avautuu järjelle, tunteille, aisteille.
Tätä toivon myös Tarhaelä(i)mille.
Odotan palautetta, keskustelua, kommentteja. En pelkää kritiikkiä, kirjoitan sitä itsekin. Avasin kotisivuille mahdollisuuden kommentointiin.
Kirjasta, kirjan parissa keskustelleen Kymi Librissä Kouvolan Myllykoskella 20.7. 11.30 ja messujen kolmena päivänä kotkalaisvoimin: Päivi Taussi, Kari Karppanen, Mika Kempas, Vesku Lanki, Ulla-Maija Sievinen ja Reijo Hämäläinen.